torstai 1. marraskuuta 2012

○ 2. Täydellinen ympyrä

Matka tallille sujui pelon ja innostuksen sekaisissa tunteissa. Pienessä päässäni pohdin kuumeisesti, mitä teen, jos poni vaikka säikähtää? Tai mitä, jos katsomo olisi täynnä pikkutuomareita arvioimassa taitojani? Sillä hetkellä se tuntui pahimmalta asialta koko maailmassa. Minut valtasi pienimuotoinen paniikki ja tunsin paineen sisälläni. Hengitin syvään. Olin jo aikaisemmin päättänyt, että otan uuden asenteen tallilla käymiseen. Mulle oltiin jo monta kertaa yritetty takoa päähän, että mun ei pitäisi välittää muiden sanoista. Teen itse aina kaikesta niin hankalaa.

Tallilla oli tehtävä valinta. Menisinkö ylipieneen maneesiin, jossa kaikki yksityisratsastajat yrittäisivät saada jotain järkevää aikaiseksi samalla, kun piti väistellä muita? Toisena vaihtoehtona oli tuulinen, hieman märkä ja pian hämärtyvä ulkokenttä. Valitsin kentän. Siellä saisin olla rauhassa.

                                                 ©Ella Jokelainen

Poni oli hermostunut, eikä kuunnellut mitään. Se juoksi altani ja nosti pään taivaisiin. Tajusin, että jännitin itse liikaa mahdollisia säikähtämisiä. Yritin rentoutua. Yht'äkkiä yhteys palasi. Ensimmäinen valaistus!

Tunnin teemaksi päätin ottaa "täydellisen ympyrän". Se voi kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ollut. Yritin keskittyä vartaloni hallintaan. Yleensä istuin vähän lysyssä, kädet suorina alhaalla ja katse niskassa. Nostin katseeni ja käteni sekä suoristin selkäni. Päätin olla välittämättä ollenkaan, missä asennossa ponin pää oli. Ratsastin ympyrää pitkään ja keskityin. Aluksi tuntui, ettei koko jutusta tulisi mitään. Pienikin liike kädellä, ja ponin keskittyminen herpaantui. Tajusin, missä oli vika. Päätin jättää hetkeksi kädet ihan paikalleen ja yritin uudelleen.

Hetken ratsastettuani havahduin. Olin tehnyt jo monta "täydellistä" ympyrää. Ei niitä nyt ihan täydelliseksi voinut kutsua, mutta aika lähelle. Annoin ponille ohjat. Taputin ja kehuin sitä paljon. Ensimmäinen oikea tavoite, jonka olimme toteuttaneet. Tehtävä onnistui toiseenkin suuntaan jo ensimmäisellä yrityksellä. Onnistumisen iloja. Vihdoinkin!

Tähän loppuun tällainen pieni sarjakuva, kun mua pyydettiin ruokkimaan Samppa, eikä mulla ollut aavistustakaan, kuinka paljon mun piti tuodusta ämpäristä ruokaa antaa. Sain kuitenkin vastauksen pian. Koko ämpäri :) 




2 kommenttia:

  1. Mahtava tuo viimeinen kuva, noita pieniä sarjispätkiä olis kiva nähdä tässä heppablogissakin jatkossa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti on tulossa lisää niitä :)) Niillä on kätevä aina korvailla, jos ei tuu joltain kerralta otettua kuvia :D

      Poista