tiistai 27. marraskuuta 2012

○ 7. Saphir, villi ja vapaa

On ihan kamalaa, kun tulee pimeää niin aikaisin. Valoisalla säällä on niin paljon mukavampi ratsastaa. Tänään sain nauttia tästä harvinaisuudesta, luultavasti viimeisiä kertoja vähään aikaan. Koeviikkoni nimittäin lähenee loppuaan, ja siirryn tavalliseen lukujärjestykseen, jonka mukaan pääsen niin myöhään, ettei auringonvalosta ole toivoakaan siinä vaiheessa. Toisaalta säätkin alkavat kylmetä sen verran, että on pakko kai siirtyä maneesin puolelle pikkuhiljaa. Yh, en halua.

Toivoin saavani nauttia tästä kerrasta tosiaan, mutta toisin kävi. Poni oli turhan vireänä makuuni, ja sievän sipsuttelun sijaan Saphir olisi halunnut olla villi ja vapaa. Jälkeen päin ajatellen mulla oli kyllä ihan hauskaa, vaikka sillä hetkellä turha poukkoilu lähinnä ärsytti. Eipä me sitten oikein muuta tehty, kuin ravailtu ja tehty kaarevia teitä, jotta saisin ponin rauhoittumaan.


Anteeksi muuten näistä kuvien laadusta. Tällä kertaa tuli otettua vain videokuvaa, joten nämä ovat sitten niiltä kaapattuja :)  Kuvaajana toimi taas rakas Ella Jokelainen.

Kun Samppa alkoi rauhoittua, meillä alkoi menemään taas ihan hyvin, onneksi. En ratsastanut ihan kokonaista tuntia, koska Ella näytti olevan niin jäässä, että lähdin taluttaen saattamaan häntä kotimatkalle. Selästä käsin en uskaltanut, koska olen sen verran heikkohermoinen säikähtelyn suhteen, eikä Saphir kaikkein luotettavin poni ole, varsinkaan näin vireällä päällä. 




Saatettuani Ellan, käännyin maastopolulla takaisinpäin ja kiersin vielä tarhojen ja peltojen takaa vievän polun, koska halusin vielä viettää aikaa ponin kanssa. Minkäänlaisia ongelmia ei onneksi tullut vastaan, lukuunottamatta pientä pyrähdystä, kun tarhassa riehuneet hevoset säikäyttivät Sampan. 

Tallissa kengitettiin jotain hevosta juuri Sampan karsinan edessä, joten en viitsinyt vielä mennä talliin odottelemaan. Menin hetkeksi taluttamaan Samppaa kentälle. Ei mennyt aikaakaan, kun jostain kaukaa alkoi kuulua todella outo ääni. Vähän kuin suurta muovilevyä oltaisiin heiluteltu. Tarkoitan sellaista kumeaa, hassua ääntä. Samppa hermostui siitä kovasti ja pyöri ympärilläni hetken. Sain sen onneksi rauhoittumaan nopeasti, ja tie karsinaankin vapautui. Huokaisin helpotuksesta. Olin hengissä vastoinkäymisistä huolimatta ja niin oli myös poni. Hyvillä mielin lähdin tallilta, kunnes bussini meni nenäni edestä ja jäädyin pysäkillä odotellessani seuraavaa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti