tiistai 11. joulukuuta 2012

○ 11. Dashing through the snow


Koko edellisen viikon odotin seuraavaa ratsastuskertaani Sampan kanssa. Syynä moiselle innostukselle oli lumen tulo! Kentät saisivat ihanan valkoisen kuorrutteen ja lumi toisi hieman valoa pimeneviin iltoihin. Pääsisin ensimmäistä kertaa treenaamaan lumihankeen!



Matka tallille taittui suunnattoman ketutuksen parissa. Olin yksin, oli kylmä ja pimeä, eikä soittimestani meinannut löytyä sopivaa biisiä. Surkea fiilikseni katosi kuitenkin tyystin, kun näin jo kaukaa, kuinka Samppa ravasi tarhan portille minua vastaan ja hörähteli siellä innoissaan. Ainakaan ei tarvinnut etsiä ponia tarhamerestä.

Minulla ei ollut aavistustakaan, miten Saphir suhtautuisi lumessa ratsastukseen. Aloittelin hieman varauksella ja Samppa kulkikin alkukäynnit haistellen lunta. Aloittaessani alkuverryttelyt, Saphir innostui. Se kulki korvat hörössä ihmetellen ympäristöään. Se ei vaikuttanut ollenkaan hermostuneelta, vaan oli oikeasti innostunut. Samppa joutui kunnolla nostelemaan jalkojaan, joten sen askeleista tuli todella pehmeät ja lennokkaat, ainakin verrattuna sen tavanomaiseen sipsutteluun.

Pakkasen ja lumen tuoma innostus oli todella hyödyksi. Sain ratsastettua Samppaa kunnolla pyöreäksi, sillä minun ei tarvinnut samalla pitää tahtia yllä. Tähän astisista ratsastuskerroista tämä on ollut ehdottomasti hauskin. Ei ehkä ratsastuksellisesti parhain, mutta ensimmäistä kertaa pystyin luottamaan Samppaan täysin, sillä se keskittyi täysillä lumeen, eikä kentän ympäröivään maailmaan. Uskalsin ensimmäistä kertaa myös hyödyntää koko kentän, enkä kiertänyt vain pientä osaa sen alasta.

Pieni lisävauhti ei ollut ollenkaan pelottavaa, vaan mieleni teki päästä jonnekkin lumiselle pellolle kaahottamaan niin kovaa kuin ponista vaan voimaa lähtisi. Haaveeksihan se vain tottakai jäi, mutta korvasin unelmaani laukkatyöskentelyllä. Vauhti ei nimittäin loppunut edes laukatessa, joten pystyin keskittymään kerrankin omaan istuntaani, joka Sampan laukassa on aivan kamala. Liike suuntautui enemmän eteen, kuin ylös päin, niin kuin tavallisesti.

En olisi millään halunnut lopettaa, mutta oli kuitenkin aika viedä poni talliin lepäämään. Kerrasta jäi erittäin hyvä fiilis, ja nyt odotan jo innolla seuraavaa tapaamista Saphirin kanssa. On se vaan niin ihana♥

Koska mulla ei nyt ollut kuvaajaa mukana, päätin tehdä kuvan itse :D


6 kommenttia: