maanantai 21. tammikuuta 2013

○ 17. Luovutan edessä pakkasen

Päätin muuttaa blogin ulkoasun nyt vähän talvisemmaksi. Tää ei myöskään ole ihan niin ankea kuin se edellinen. Mulla oli paljon ongelmia bannerin kanssa, koska mulla ei ollut mitään ideaa, millaisen tekisin. Päätin sitten tehdä aika samanlaisen kuin se edellinen. Oikeestaan voisin pitää sen aina tuon tyylisenä, enkä lähteä kikkailemaan mitään erikoista. Kai tämä ulkoasu on nyt ihan okei.

Onnistuin valitsemaan ratsastuksen kannalta ne huonoimmat päivät, eli juuri ne kun pakkanen oli aivan sietämätön. Perjantaina tallilla ei ollut paljon ketään, sillä kukaan ei kylmyyden takia vaivautunut ratsastamaan. Munkin olisi tehnyt mieli pakata kamat ja kääntyä saman tien takaisin kotiin, mutta ratsastus oli sovittu perjantaiksi, joten perjantaina myös ratsastettiin.

Ensin yritin urheasti ratsastaa ulkona, mutta pakkanen puri ponia takapuolesta, joten ensimmäistä kertaa sain kokea Sampan säälittäviä pukkeja. Poni oli muutenkin turhan liian energinen, joten minun oli turha edes yrittää toteuttaa paperille rustaamaani tuntisuunnitelmaa. Menetin hermoni viimeistään siinä vaiheessa kun kentän vieressä olevien kuusten taakse jäi pari naista juttelemaan, mukanaan kaksi riehuvaa hevosta. Ne olivatkin sitten Sampan mielestä aivan hurjan pelottavia, joten niitä oli pakko rynnätä karkuun ja sen jälkeen vielä loikkia paikoillaan. Yritin hetken vielä saada ponia kuuntelemaan, mutta eihän siitä mitään tullut.

Välittämättä siitä, ettei Sampalla ole maneesikorttia, hyppäsin alas selästä ja marssin maneesiin. Iloiseksi yllätyksekseni siellä olikin lisäkseni vain kolme muuta ratsastajaa, jotka nekin pian saapumiseni jälkeen lähtivät. Sain ratsastaa rauhassa ja Samppakin rauhoittui päästessään lämpimään, joten pääsin toteuttamaan suunnitelmaani ainakin osaksi. Tein paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Ehkä sittenkin luovutan ajatuksen kanssa, että ratsastaisin koko talven ulkona. Nyt kun hallitsen Sampan muutenkin paremmin, ei maneesin ruuhkatkaan haittaa niin paljon.

Kuva © Ilona Ahonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti