keskiviikko 6. helmikuuta 2013

○ 22. "Muistathan sitten?"

Ajattelin, että virheiden kirjoittaminen paperille voisi auttaa niiden muistamisessa hevosen selässäkin, ettei aina tarvitsisi olla vain jälkiviisas. On alkanut harmittaa, kun syksyllä alkoi Sampan kanssa mennä niin hyvin, mutta lumen tulon jälkeen olen keskittynyt vain kentän huonoon pohjaan. Syksyllä opin nimittäin kantamaan kädet. Nyt olen kuitenkin taas antanut itseni vain laiskotella selässä, joten mistään ei ole meinannut tulla mitään.

Toinen asia, mistä olen todella vihainen itselleni, on se, että en osaa pitää ohjia kädessä. Aina videoitani katsoessa tekee mieli lyödä pää seinään, kun ohjat roikkuvat ja ponin pää on jossain kilometrien korkeudessa.

Näistä kahdesta on yhdessä seurannut tuo ns. "käsien venkslaus". Se on sitä, kun yrittää asettaa hevosta sisälle, mutta ulkokäsi lähteekin mukaan myötäämään. Sitten korjaa ulkokäden paikalleen, mutta sisäkäsi lähtee taas eteen. Siitä syntyy sahauksenomainen liike, joka ei ole kivaa minulle, hevoselle eikä todellakaan hyväksi ratsastukselle. Sahaukseksi en tuota sanoisi, koska en tee sitä tahallani, enkä pyri sillä mihinkään. Näitä kaikkia kolmea asiaa lähdin tänään korjaamaan huolella.

Samppa ei selvästikään tykkää noista linnunkakoista sen nimikyltin päällä...

Lunta tuli eilen niin paljon, että olin huolissani kentän kunnosta. Musta on muutenkin tullut ihan neuroottinen lumen kanssa. Jatkuvasti ulkona kävellessäni mietin, onko liian liukasta, upottaako lumi, onko se liian kovaa vaiko sopivaa.

Noh, olihan sitä lunta paljon ja ehdin jo miettiä, uskallanko mennä maneesiin maneesikortin puuttumisesta huolimatta. Tunnollinen kun olen, en mennyt, vaan urheasti aloin möyhentää kentälle suurta ympyrää, jossa voisin ratsastaa.

Keskityin täysillä käsiini ja istuntaani muutenkin. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja ratsastus sujua. Pikkuhiljaa Sampan selkäkin alkoi nousta ja fiilis oli mahtava. Samppa tuntui sopivalta laukannostojen harjoitteluun. Koko laukkaaminen on meillä ollut aina hieman hakusessa, koska en saa askelta pyörimään. Se johtuu siitä, että Sampan laukka on pyörimättömänä niin korkea, etten osaa istua siinä. Niimpä seuraa kierre, ettei mistään taaskaan tule yhtään mitään ja laukkaaminen jää siihen. 

Ei tänään. Vaadin ponilta täsmällistä nostoa suoraan käynnistä. Ensimmäisillä kerroilla kävi niinkuin aina. Samppa nosti pään ylös ja karkasi kiitoraville. Pidätin takaisin käyntiin ja ratsastin ponin pyöreäksi. Parin yrityksen jälkeen tapahtui jotain, mistä olen yhäkin aivan fiiliksissä!

Kumea hörähdys, korkea muoto ja todella täsmällinen laukannosto. Tuli kunnon kouluratsastaja olo, kun Samppa laukkasi kauniissa muodossa eteenpäin. Lisää onnistumisia, kiitos. Naamani varmasti loisti ilosta koko loppu tunnin. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä. 

Toiseen suuntaan kaikki ei ollutkaan pelkkää pilvilinnaunelmaa, vaan poni lähti joissain kohdissa viemään minua. Ei pahasti, mutta vauhti meinasi kiihtyä liikaa ja pää nousi korkeuksiin.Yleensä stressaannun tilanteista, mutta tällä kertaa kaikki lähinnä vain nauratti, enkä joutunut minkäänlaiseen paniikkiin. Pidätin ja yritin uudelleen. 

Tällaiset pienet onnistumiset ovat aivan jotain ihmeellistä, koska tulen niistä aina niin hyvälle tuulelle. Toivotaan, että saadaan pidettyä tätä onnistumisputkea nyt yllä jatkossakin, jos vaikka pääsisi taas kehittymään harppauksittain!




Kävin eilen muuten Hööksissä. Tarkoituksena oli ostaa vain juoksutusliina koiralleni, koska se tykkää juosta ja leikkiä ulkona, mutta sitä ei voi pitää vapaana, koska karkaa, eikä koirapuistoissa, koska ei pidä muista koirista. 

Tietenkin mukaan tarttui pari heräteostosta:

Tällaiset talvitakkiini sopivat ratsastussukat. Oivoi kun oli taas turha ostos, mutta oli halvat ja kivat...

Sitten oli pakko käydä hypistelemässä ratsastushanskoja, koska kaikki uskolliset maagiset näppyläkäsineeni ovat sormenpäistä hajalla ja ajattelin, että ehkä kannattaisi vihdoin ostaa ihan oikeat hanskat. Kokeiltuani jokaisia hanskoja, totesin, että nämä olivat ainoat mukavat ja käteeni sopivat. Painin pitkään ostopäätöksen kanssa, koska en pidä tuosta ykkösestä. Nyt sai kuitenkin mukavuus mennä ulkonäön edelle, eikä tuo ykkönenkään loppujen lopuksi ole niin kamala. Hyväksi osoittautui hanskat myös itse ratsastuksessa. Koeajo kun oli tänään! 

(kuvat Hööksin sivuilta)


4 kommenttia:

  1. Toi lista... liaankin tuttu :'DD Mun aivokapasiteetti ei yksinkertasesti riitä, niin monta yhtäaikaista asiaa kerpele! Ja ykkönen sopii perfecto kun kiihdyttelet ympäri kenttää uljaalla arapilla ;)

    VastaaPoista
  2. Ei munkaan riitä :'D Siks kato taktikoin vähän ja opettelen kaiken osissa! (nii varmaa joo..)

    No todellaki :DD Noist tulee kyl kunnon kisaratsastaja vibat :'D Eilen just Ellan kanssa naureskelin, että Sampan kanssa kisoihin. (never)

    VastaaPoista
  3. Mullaki ihan sama käsiongelma :D Oon nyt oikein yrittäny keskittyy siihen. Mut hei ihanat noi sukat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se on ihan paskaa :DD Munki pitää nyt ihan kunnolla panostaa nyt noihin käsiin. Yhyy vaikeeta. Kiitos :D Mustaki ne on aika ihanat

      Poista