perjantai 29. maaliskuuta 2013

○ 39. Mielikuvitusyleisö

Säätiedotuksia analysoiden päätin ratsastuspäiväkseni keskiviikon. Päivä osuikin aika nappiin, sillä sää oli varsin kiva! Toivoin kovasti, että kentän lumet olisi jo ehtinyt sulaa pois, mutta turha toivo. Kenttä ei kuitenkaan onnekseni ollut luistinrata, vaan oli oikein kelvollinen pieneen, rentoon köpöttelyyn.

Hovikuvaajani, Ellan, sain paikalle vain hetkeksi, koska meitä odotti lastenvahtikeikka, joka sitten alkoi odotettua aijemmin, joten Ellan piti rientää tallilta takaisin kotiin. Ehdittiin kuitenkin saada ihan laadukasta videomateriialia, joten nyt voin taas tehdä Samppavideoita!


Kameralle ikuistettua saatiin vain alkuverryttelyt, ja Ellan lähdettyä pitikin miettiä, mitä ryhtyisin tekemään. Aikaisemmin suunnittelin opettelevani jonkun kouluohjelman ulkoa, jotta voisin harjoitella sitä ratsastuskerroillani. En ollut sitä kuitenkaan vielä harjoitellut, mutta keksin, että voisin kehitellä sellaisen ihan itse.

Mitään erikoisuuksia en ohjelmaani valinnut. Ratani koostui lähinnä harjoitusravista, rataa leikkaavista teistä, ympyröistä ja volteista, eli ei mitään vaikeaa. Tiesin, että ongelmat tulisivat jo vastaan aivan perusjutuissa. Laukankin jätin aivan minimiin. Pari laukkaympyrää molempiin suuntiin kuulosti ihan sopivalta, varsinkin kun kentän pito ei ollut aivan luotettavimmasta päästä.

Ensimmäisenä tein päätöksen, että koko radan ajan pidän katseen menosuunnassa. En saa kuitenkaan Sampan päätä pysymään aisoissa tuijotukseni avulla, eikä ne korvatkaan lähde tuulen mukana lentämään, vaikka en niitä koko ajan mulkoilisi. Eli katse ylös ja ihan sama, missä se ponin pää huitelee.


Kuvittelin ympärilleni yleisön ja kentän päätyyn tylyn näköisiä tuomareita. Sen sijaan, että keskityin siihen, millaisessa asennossa Samppa liikkui, keskityin omaan istuntaani. Halusin näyttää itse edustavalta, enkä halunnut istunnallani antaa turhaa aihetta juoruiluun. Ties mitä kauhukakaroita istui yleisöni joukossa!

Tajusin, kuinka paljon katseeni on ratsastukseen vaikuttanut. Keskityn aina vain ratsastamaan ponia muotoon, enkä keskity mihinkään muuhun. Nyt kun keskittyminen koski kuvitteellista koulurataa ja omaa ratsastustani, asiat menivät paremmin ja Samppakin vaikutti keskittyneemmältä, eikä temppuillut turhia. Eikä se ponin pää noussut sieltä yhtään sen enempää kuin silloinkaan kun olen sitä intensiivisesti tarkkaillut. Oikeastaan se nousi paljon vähemmän! Ensikerralla voisinkin ratsastaa ihan oikeaa rataa, sillä tämä osoittautui varsin hauskaksi touhuksi.


Olen ottanut vihdoin käyttööni taas Mountainhorsen nahkasaappaat, jotka ovat olleet talvilomalla. On pakko hehkuttaa, sillä ne ovat aivan ihanat jalassa ja kaikenlisäksi vielä hienotkin. Harmittaa vain, että ne ovat aivan liian isot pohkeiden kohdalta ja ne pitäisi viedä kavennettaviksi. Niihin pitäisi myös hankkia uudet saapastuet, sillä toinen on puhki...höh.

Kuvat © Ella J.

6 kommenttia:

  1. paljon maksat kun käyt ratsastamassa?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riippuu siitä, kuinka monta kertaa käyn viikossa. Kohtuullisen hinnan.

      Poista
  2. Ihania kuvia ja siistiä menoa! :)

    VastaaPoista
  3. Hei onks sul viel se joku sarjis blogi tai vastaava? :D Tai siis piirsit sinne aina kaiken. (: Joskus tuli seurailtuu sitä ja se oli ihan mahtava blogi! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha joo on :D Googlesta löytyy ihan hakusanalla Vaeltava Paiserutto! Nii ja kiitos ;D

      Poista