sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

○ 41. Ruma kauneus

Elämän varrella tulee itsestään pudoteltua palasia merkittäviin paikkoihin. Yksi iso pala minusta jää tänne Kallioon, koska olen täällä koko ikäni asunut ja nyt olen haikein mielin jättämässä tämän kaiken taakseni ja aion aloittaa uuden elämän toisaalla.

Kallion lisäksi on kuitenkin vain yksi paikka, jonne minusta on myös jäänyt suuri palanen. Se on:  
Perniön ponitalli. 

Viehättävä, ruman kaunis talli keskellä ei mitään, jonne etsiessään moni äiti ja isä on eksynyt, sillä tienviittoja ei ole lähes nimeksikään. Ainoana ohjeena leirikirjeessä tuleva, kummallinen kartta, jota en koskaan oppinut tulkitsemaan.


Kesäleirit ovat kuin tyhjiä muistoja, vailla merkitystä. Muistan värit, naurun, ruuan ja kuumuuden. Sellaisia ovat kaikki kesäleirit. Kaikki on hetken kestävää unelmaa. Hetken kestävä upea ystävyys ja riemu.
 
Palaan kotiin ja tunne katoaa. Jatkan elämääni.

Talvileirit. Meitä leiriläisiä oli vain pari. Parhaimmillaan neljä. Pidimme koko leiriporukan voimin hauskaa.


 Ulkona on rumaa ja kylmä. Varpaat ja sormet jäässä, karvaiset ponit riehuvat ja ratsastus on vaikeaa toppavaatteissa.


Makaamme sisätiloissa tekemättä mitään. Valvomme aamuyöhön asti, kunnes saamme idean lähteä ulos. Kävelemme jonkun aikaa ja peuhaamme lumihangessa, kunnes joku muistaa lähistöllä havaitut sudet. Paniikissa juoksemme takaisin sisälle. Pelaamme spiritismiä ja petymme kun se ei toimi.

Leiri päättyy. Lähettelemme leiriläisten kanssa viestejä, kuinka ikävä on. Makaan viikon ja toisenkin sängyssä ja mietin ponitallia. Makaan vielä kolmannen. Kaikki on siellä parempaa. Haluan takaisin. Selaan videot ja kuvat läpi vielä kerran ja itken loppuillan.


Aloitin valmennuksen. Sen piti olla unelmien täyttymys.


Riitelyä joka viikonloppu. Joku itkee ja toinen lohduttaa. Joku kusee parvekkeelta. Jonkun ruuat on taas syöty. Joku on käynyt mökissä ja varastanut lompakot. 

 Meille huudetaan. Olemme huonoja ja tuomme huonoa mainetta tallille. Yritän pilkkopimeässä löytää maneesiin. En mahdu ratsastamaan. Ahtaudumme autoon. Osa istuu lattialla ja osa takakontissa. Parhaat paikat on aina varattu ja joudumme istumaan sylikkäin. Jos vastaan tulee poliisi, pitää kumartua, ettei meitä nähdä.



Lopetin valmennuksen. Se tuntui maailman parhaalta idealta. Tallin tavat sotivat omia arvojani vastaan ja hintakin on kallis. Silti jaksan ikävöidä ja surra sitä kaikkea ihanaa ankeutta ja synkkyyttä, joka muuttui silmissäni kauneudeksi ja jätti minuun niin suuren vaikutuksen, että jaksan ihmetellä sitä aina uudelleen ja uudelleen.

  
 

17 kommenttia:

  1. Mul on ihan samat fiilikset nykyään tosta tallista. Haluaisin sinne uudestaan kesällä, mut ne leirit on täyttyny joskus tammikuussa jo ja valkkuakaan en nyt oo enää alottamassa... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaki olis ihan kiva joskus kävästä, mutta tosiaan raha tulee esteeks :\ En haluu maksaa niist leireist niin paljon, ku ne on joskus ollu kohtuuhintasia.

      Poista
    2. Ne on kyl kieltämättä aika järkyn hintasia nykyää :/

      Poista
  2. ää, just eilen tulin vklpleirilt ja hitto et haluun takas ://

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voiei )): Tiedän ton tunteen niin hyvin...

      Poista
  3. voi sua :( pystysitkö kertomaan enemmän valmennuksesta? tää voi tuntua kohtuuttomalta pyynnöltä.. ku niin ku joku aikasemmi sano, ni sitä usein ylistetään - liikaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin kirjottaa joskus ihan kunnon selostuksen yksityiskohtineen (: Ja näinhän se on.

      Poista
  4. no voi hitto mullaki tuli nyt kauhee ikävä sinne :((

    VastaaPoista
  5. eikä... norppeli mä itkin tätä lukiessani :( mulla on ihan kauheen ikävä suo ja venlaa! ää välillä haluisin vaan palata siihen ekaan kauteen ja niihin onnistuneisiin viikonloppuihin... en oikeesti ymmärrä miten mun suhde johonki PAIKKAAN voi olla näin ristiriitainen, samalla oon (jälleen kerran) sitä mieltä että pitäis lopettaa koko valmennus, mut toisaalta se on niin iso osa mun elämää etten varmaan taaskaan pysyisi poissa :D

    ja anteeks kauhee avautuminen tähän sun tekstiis :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiei irtsuli!! )): Mullaki on ikävä teitä! Mäkkän en tajuu, mikä siin paikas on, koska se on vaan talli. Mut ehkä siihen on kiintyny just sen takia, et siel on tullu koettuu niin paljon niitä huonojaki hetkiä. Jos raha ei olis este, ni aivan varmasti siellä vielä kävisin. En ehkä valmennuksessa, mut muuten. Täs on menny jo reippaasti yli vuosi ku oon siel viimeks käyny, et luulis et olisin päässy yli mut ei :(( Ku ei oo ees kyse niist hevosista vaan ite siit paikasta.

      Ja ei mitää hei, tottakai saa tulla avautuu ;D

      Poista
  6. Tää blogi on niin kaunis. Kaikki kuvat, oli ne piirroksia tai valokuvia. Tuli ikävä piirtämistä, tuli ikävä heppoja, tuli ikävä talleja. Entisen heppatytön sydän suli. <3 Oot ihana!

    VastaaPoista
  7. Ois kiva kuulla saphirista välillä, mites sen kans menee? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo nyt vähään aikaan sillä päässy ratsastelee, ni en osaa sanoa :DD

      Poista
  8. Ihana postaus ja upeita kuvia! :DDDD Kaunis tämä sinun blogisi (Y)

    http://sorsaporo.blogspot.fi/

    VastaaPoista