perjantai 13. marraskuuta 2015

Niin paljon enemmän kuin odotin

Aina välillä se iskee tajuntaan. Kiitollisuus, nimittäin. 
Tajusin, että mulla on jotain, josta vuosi sitten en uskaltanut edes haaveilla. 

Aikaisempien vuokraponien kanssa ei koskaan ollut samanlaista. "Ei sitten saa tehdä tätä, ei tuota, ja videoitakaan et saa muuten kuvata".
 Hysteerisenä tarkkailin säätiedotuksia. Tuulinen ilma tiesi kuolemaa, ihan varmasti. Ja tuohon tiettyyn kellonaikaan tallilla on paljon ihmsiä, ne pääsee töistä ja tulee ratsastamaan. Varma aika nolata itsensä.  
Epävarmasti näpytellessä omistajalle viestiä, etten enää syystä tai toisesta pysty hänen hevostaan vuokraamaan, minut valtaa helpotus. Se on ohi. 

Seuraavana päivänä kaipaan jo hevosen selkään. Mutta en sen, josta eilen luovuin. 


Sitten tuli Poju. 

Poni, joka on lunastanut kaikki odotukseni, toteuttanut haaveitani, jopa niitä, jotka olin jo vuosien varrella heittänyt romukoppaan, ja joka yksinkertaisesti tekee mut iloiseksi. Se on aika paljon pieneltä ponilta. 


Mä vietin Pojun kanssa ikimuistoisen ponikesän pienellä maalaistallilla. 

Riimu päähän, naru riittää ohjiksi. Reppu selkään, kuulokkeista hyvää musiikkia ja ponin pää kohti metsää. Poju saa päättää reitin ja mä pidän kiinni vain harjasta.  
 Käydään kahlaamassa, ihmetellään peuroja ja rämmitään oksien yli ja ali. Poju kertoo missä kohdassa yleensä laukataan. 


On oikeasti jännä tuntea miten ketterä eläin hevonenkin on, kun sille vaikeassa maastossa antaa täyden vapauden liikkua ja valita askeleensa itse! 


 Syksyllä Poju muutti isommalle tallille, jolla pyörivät hienot kilpahevoset potkivat muhun uutta motivaatiota ehkä jopa vähän kehittyä ratsastajana.   

En tiedä, onko kehitystä tapahtunut muuten, mutta kiinnitän huomiota ihan eri asioihin kuin ennen. Millä tavalla selän liike muuttuu kun lyhennän ohjaa? Kuinka pienellä paineella saan sen reagoimaan? Käyttääkö se jokaista jalkaa tasapuolisesti? Onko sillä kaikki tänään hyvin?


 Ainahan noista puhutaan, ihan perusjuttuja! Mutta silti niiden piti jotenkin konkretisoitua, ennenkuin oikeasti ymmärsin mitä ne tarkoittaa. 
Olen kokenut tämän syksyn aikana monta ahaa-elämystä ja toivon mukaan niitä tulee jatkossakin. Ehkä mä kehityn jopa vähän ihmisenä...


En voisi olla mitään muuta kuin kiitollinen siitä, että saan käydä ratsastamassa näin ihanalla ponilla. ♥


7 kommenttia:

  1. Ihana ku kirjotat pitkästä aikaa<3ollu ikävä tätä blogia:)

    VastaaPoista
  2. Oi, onpa ihanaa kuulla sinusta! Ikävä ollut kirjoituksiasi ja etenkin heppakuviasi ;)

    VastaaPoista
  3. Ootte Pojun kaa nii sulosia, ootan innolla et pääsen kuvaa teitä öhöhöö ♥

    VastaaPoista
  4. Moikka olisin kovasti kiinnostunut ostamaan tuon pinkin Rukan sadetakkisi pliis :-)meilailethan !
    thankaniemi2@gmail.com

    VastaaPoista