torstai 31. tammikuuta 2013

○ 20. Syyttömänä syytetty

Olen tullut miettineeksi, millainen minä olen vuokraajana. Olenko sen kaiken luottamuksen arvoinen, että minun annetaan omin päin puuhailla jonkun toisen omistaman, arvokkaan hevosen kanssa.

 Varmaan suurinosa hevosen omistajista pelkää vuokraajaa etsiessään päätyvänsä tekemisiin jonkun epäluotettavan ja muutenkin ikävän tyypin kanssa. Itse ainakin olisin varsin varovainen ja harkitsisin tarkkaan valintaani, ettei kauhukuvat kävisi toteen. Joku, joka tekee kaiken ilman lupaa, ei tee miten on sovittu ja kaiken lisäksi vielä valehtelisi. Vuokraajan etsintä tuntuu pitkälti aikamoiselta arpapeliltä. Hyvä ja luotettavan oloinen ratsastaja voikin osoittautua omistajan painajaiseksi.

 Kun nyt mietin itseäni, luulen että kohdallani asiat ovat hyvin. Olen usein melkeimpä liian varovainen. Varmistan asiat moneen kertaan ja silti pelkään tekeväni jotain väärin. Kohtelen toisten hevosia kuin kukkaa kämmenellä. Ilmoitan, jos asiat ovat mielestäni vialla ja teen asiat niin kuin on sovittu. Perun ratsastuksia vain, jos on pakko. 


Alkuaikoina Samppaa vuokratessani jouduin todella ikävään tilanteeseen. Olin aamulla peruuttanut ratsastukseni, sillä olin tullut sairaaksi. Illalla omistaja soitti ja kysyi, olinko ollut tallilla. En ollut, makasin sairaana tyttöystäväni luona koko päivän. Joku oli ratsastanut Sampalla maastossa, ja tyypistä oletettiin, että se olin minä. Sillä oli kuulemma blondit hiukset ja silmälasit, eli tuntomerkit viittasivat minuun. Seuraavaksi minulle sanottiin: "oot kuulemma hypänny Sampalla". Tyrmistyin ja häkellyin. Mulla ei ollut ikinä käynyt mielessäkään, että hyppäisin Sampalla. Varsinkaan kun omistajan kanssa oltiin sovittu, että saisin hypätä, jos hän olisi ensimmäisillä kerroilla valvomassa. Miksi siis menisin ilman lupaa hyppäämään? Sovimme tapaamisen näiden "silminnäkijöiden" ja omistajan kanssa. 

 Tapaaminen oli kamala. Minua syytettiin sanoin: "Mä näin kun hyppäsit maneesissa Sampalla!" "Kyl se olit , mä näin!". Tilanne oli järjetön. Mulla ei ollut mitään todisteita siitä, etten se ollut minä, joten en voinut hokea muuta kuin etten ole tehnyt mitään. Tunsin oloni todella loukatuksi. Olin kaikin voimin yrittänyt olla mahdollisimman luotettava vuokraaja, koska olin vihdoin löytänyt ponin, josta pidin. Nyt minua sitten syytettiin jostain, mihin en todellakaan ollut millään tavalla osallisena. Tilanne oli vakava, koska maastossa oli ilmeisesti tapahtunut jotain, mikä sai ponin todella huonoon kuntoon. Omistaja sanoi uskovansa minua. Se sai oloni helpottumaan edes vähän. Lähtiessäni kotiin, jalkani tärisivät ja tunsin pyörtyväni pian.

 Pitkään tapahtuman jälkeen tunsin olevani maailman vihatuin rikollinen, vaikkakin täysin syytön sellainen. Vihasin koko tilannetta ja sitä tyyppiä, joka oli mennyt ponin kanssa riehumaan. Tunsin, että minut oli tallottu syvään mutaan ja syljetty päälle. Maineeni oli tahrittu. Tapahtuman jälkeen ponilla oli pitkä sairasloma, ja pääsin tapaamaan Samppaa vasta loppukesästä. Silloin alkoi paniikkikohtaukset. Luulin, että minua tarkkaillaan koko ajan ja tallilla ihmiset puhuisivat selkäni takana, että "tuo on se, joka tekee salaa kiellettyjä juttuja".

 En tiedä, onko tyyppiä vieläkään saatu kiinni. Tapaus vaikutti muhun ihan hirveästi. Olen aina ollut todella herkästi traumatisoituva ihminen ja tämän jälkeen muutuin tallilla suorastaan vainoharhaiseksi. On aivan sanoinkuvaamattoman hirveää olla syytettynä jostain, mitä ei ole tehnyt. Varsinkin, kun kaikki tuntomerkit viittaavaat itseesi, eikä itsellä ole todisteita syyttömyydestä. Tietenkin olisin voinut raahata Ellan perheen todistamaan, että makasin sen päivän sairaana, mutta en tiedä olisiko se auttanut. Toivon, etten enää ikinä joudu tällaiseen tilanteeseen.  

Onko teille ikinä sattunut, tai oletteko kuulleet mistään vastaavasta?
 

maanantai 21. tammikuuta 2013

○ 17. Luovutan edessä pakkasen

Päätin muuttaa blogin ulkoasun nyt vähän talvisemmaksi. Tää ei myöskään ole ihan niin ankea kuin se edellinen. Mulla oli paljon ongelmia bannerin kanssa, koska mulla ei ollut mitään ideaa, millaisen tekisin. Päätin sitten tehdä aika samanlaisen kuin se edellinen. Oikeestaan voisin pitää sen aina tuon tyylisenä, enkä lähteä kikkailemaan mitään erikoista. Kai tämä ulkoasu on nyt ihan okei.

Onnistuin valitsemaan ratsastuksen kannalta ne huonoimmat päivät, eli juuri ne kun pakkanen oli aivan sietämätön. Perjantaina tallilla ei ollut paljon ketään, sillä kukaan ei kylmyyden takia vaivautunut ratsastamaan. Munkin olisi tehnyt mieli pakata kamat ja kääntyä saman tien takaisin kotiin, mutta ratsastus oli sovittu perjantaiksi, joten perjantaina myös ratsastettiin.

Ensin yritin urheasti ratsastaa ulkona, mutta pakkanen puri ponia takapuolesta, joten ensimmäistä kertaa sain kokea Sampan säälittäviä pukkeja. Poni oli muutenkin turhan liian energinen, joten minun oli turha edes yrittää toteuttaa paperille rustaamaani tuntisuunnitelmaa. Menetin hermoni viimeistään siinä vaiheessa kun kentän vieressä olevien kuusten taakse jäi pari naista juttelemaan, mukanaan kaksi riehuvaa hevosta. Ne olivatkin sitten Sampan mielestä aivan hurjan pelottavia, joten niitä oli pakko rynnätä karkuun ja sen jälkeen vielä loikkia paikoillaan. Yritin hetken vielä saada ponia kuuntelemaan, mutta eihän siitä mitään tullut.

Välittämättä siitä, ettei Sampalla ole maneesikorttia, hyppäsin alas selästä ja marssin maneesiin. Iloiseksi yllätyksekseni siellä olikin lisäkseni vain kolme muuta ratsastajaa, jotka nekin pian saapumiseni jälkeen lähtivät. Sain ratsastaa rauhassa ja Samppakin rauhoittui päästessään lämpimään, joten pääsin toteuttamaan suunnitelmaani ainakin osaksi. Tein paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Ehkä sittenkin luovutan ajatuksen kanssa, että ratsastaisin koko talven ulkona. Nyt kun hallitsen Sampan muutenkin paremmin, ei maneesin ruuhkatkaan haittaa niin paljon.

Kuva © Ilona Ahonen

torstai 17. tammikuuta 2013

○ 16. 11 faktaa

Haasteesta kiitokset Joannalle!

Haasteen säännöt:

○ Kerro 11 faktaa itsestäsi
Vastaa haastajan 11 kysymykseen
○ Keksi 11 uutta kysymystä
○ Haasta 11 uutta bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa
○ Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Faktat:

1. Olen taidelukiossa
2. Huoneeni seinät ovat täynnä valokuvia
3. Ja jouluvaloja
4. Bilettäminen on liian raskasta mulle
5. Mulla on kaksi lävistystä + korvikset
6. Olen ujo
7. Masennun talvella
8. En haluaisi omaa ponia
9. Rakastan ja vihaan nukkumista
10. Pelkään pimeää
11. Voisin elää kaakaolla, suklaalla ja jäätelöllä

Kysymykset:

1. Miltä hevoselta/ponilta tipuit ensimmäisen kerran elämässäsi?
 
- Ensimmäinen tippumismuistoni on kun ratsastin ensimmäistä kertaa omalla hevosellani ilman satulaa ja luisuin alas :)
 
2. mikä on paras suorituksesi kouluratsastuskilpailuissa?
 
- En ole ikinä kisannut koulua...
 
3. Mikä näistä: Sulkaa, hedelmäkarkki vai lakritsi?
 
- Suklaasuklaasuklaa ja vielä kerran suklaa!
 
4. Mikä on paras leirimuistosi?
 
- Varmaan hiihtolomaleirini Perniön ponitallilla. Ikävä niitä aikoja♥ 
 
 
 
5. Mikä on sinun kaikista vaikein/inhotuin kouluratsastusliike? Miksi?
 
- Pohkeenväistö! Se on vaa niin vaikeeta :((
 
6. Mikä on paras ottamasi valokuva? (lisää se kysymykseen:))
 
- En tiedä parasta, mutta 
 
 
7. Omistatko kameraa? Minkä merkkisen?
 
- Canon EOS 450D
 
8. Kuinka monen blogin lukija olet? Mikä niistä on suosikkisi?
 
- En ole laskenut, mutta suosikkini on Ever so shy. Varmaan siksi, että mua kiinnostaa mun ystäväni ratsastus tutulla hevosella enemmän, kuin tuntemattomien :) 
 
9. Mitkä 3 asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle? Perustele.
 
- Tietokone, mokkula ja kamera. Tietokoneelta löytyy sosiaalinen elämä ja musiikki. Kameralla voisin tallentaa muistoja :)
 
10. Kuinka monessa ulkomaassa olet vieraillut? 
 
- Ruotsi, Viro, Italia, Espanja, Turkki, Englanti... 6!
 
11. Mikä on tavoitteesi kotona,koulussa ja tallilla tulevana vuonna?
 
- No jos lähdetään tästä vuodesta? Kotoa olisi tarkoitus päästä muuttamaan pois, koulussa se, että pääsisin ylioppilaaksi tänä keväänä ja tallilla haluaisin edistyä Sampan kanssa ihan perusjutuissa. Ehkä voisin kysyä omistajaa opettamaan, niin voisin kokeilla ekaa kertaa hyppäämistä Sampan kanssa! ;D


Minun kysymykseni:

1. Oletko koskaan pelännyt hevosen seurassa?
2. Pahin kokemuksesi hevosen kanssa?
3. Kuvaile vaatetyyliäsi kolmella sanalla
4. Kuinka usein käyt tallilla?
5. Kuinka kauan tallimatkaan menee?
6. Hienoin ottamasi heppakuva?
7. Pidätkö hevosvideoista? (youtube yms.)
8. Kuvaile luonnettasi kolmella sanalla?
9. Ikävin hevonen, jolla olet ratsastanut?
10. Paras kisasuorituksesi?
11. Kamalin kouluruoka?
 

Haastan kaikki, jotka haluavat tämän tehdä. Anteeksi, oon vähän heikko näiden haastamisien kanssa! 

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

○ 15. Dream on

 Perjantai - lauantai välisenä yönä näin todella kummallista unta. Halusin jostain syystä nähdä, mitä Samppa tekee, jos päästän sen yksin juoksentelemaan aidatulle kentälle (Koska sehän luonnollisesti on aivan eri asia kuin tarha...). Katselin aikani, kun poni hyppeli lumikasojen ylitse ja riehui, kunnes aidan viertä alkoi kävellä joku vieras mies. Samppa ryntäsi aidalle ja puri miestä mahaan. Mies huusi, kenen poni oli ja kaatui sitten kuolleena maahan. Minä ja ystäväni kävelimme muina miehinä pois paikalta, ja esitimme, ettei mitään ollut tapahtunut. Herättyäni olin aika hämmentynyt. Mitähän tuostakin nyt sitten ajattelisi...


 Lauantaina oli täydellinen ilma. Juuri sellainen ihana, aurinkoinen pakkaspäivä. Ei tuullut, eikä ollut muutenkaan liian kylmä. Toisin sanoen: Täydellinen päivä lähteä ratsastamaan. Harmikseni tajusin, että juuri nyt, täydellisenä päivänä, mulla ei ollut kuvaajaa mukana! Pienen märinän, kiroilun ja kiukuttelun jälkeen Ella huokaisi hiljaa, että ehkä hän voisi sitten tulla mukaan ja minä olin tietenkin onnesta soikeana.

Vaikka kuinka ripeästi yritimme kävellä tallille, ja laittaa Sampan kuntoon, niin se kaikkein kaunein auringon valo oli jo painunut metsien taakse. Onneksi oli silti vielä niin valoisaa, että kuvat onnistuivat hyvin. Olin odottanut jälleen ponin näkemistä, joten heppailufiilikseni olivat varsin positiiviset. Olin päättänyt, että nyt ratsastan kunnolla!


Noh, en taaskaan ollut suunnitellut tehtäviä etukäteen, joten hölkyttelyksihän se meni. Varsinkin, kun kentän pohja oli todella vaihteleva. Toisinaan lumi oli tasaista ja siinä pystyi ratsastamaan hyvin, mutta hetken päästä se muuttui upottavaksi, jolloin Samppa alkoi varomaan askeliaan. Alkutunti menikin sitten pohjaan totutellessa. Vasta myöhemmin uskalsin alkaa vaatia ponilta enemmän, kun se ei enää vierastanut muuttuvaa hankea. Sitten meillä sujuikin aika hyvin.


  Taivuttelin ja tein ympyröitä. Sitä samaa peruskauraa, mitä aina ennenkin. Jos mulla ei ole valmista suunnitelmaa, päädyn vain ratsastamaan ponia pyöreäksi molemmissa suunnissa. Tähän täytyisi nyt oikeasti tehdä suuri muutos. Mun pitäisi muutenkin keskittyä paremmin ratsastukseen. Pitäisi aina edellisenä päivänä ottaa kynä kauniiseen käteen ja suunnitella tarkasti, mitä aikoo tehdä ja kuinka kauan. Ja sen lisäksi mun pitäisi unohtaa kaikki keksimäni tekosyyt, miksi en muka voi tehdä jotain tiettyä asiaa: "Noku tää voi säikähtää!" "Jos tää vaik lähtee käsistä..." "Mitä jos tää kaatuu?" "Ei se kuitenkaan onnistu..."

Mikään ei onnistu, kun en edes yritä. Kaikki virheet heitän aina muiden syyksi. Pohja oli huono, sää oli huono, ponilla oli huono päivä, mun paidan väri oli huono. Seli seli. Nyt otan kyllä itseäni niskasta kiinni, kerään narut käsiini, istun satulaan ja käytän edes hetken päätäni. Nyt otan uuden asenteen. Ja tällä kertaa myös oikeasti otan sen. En vain sano ottavani, vaan toimin myös sen mukaan. Katsotaan, miten selviydyn ensi viikolla.

                                                                                            kaikki kuvat © Ella Jokelainen


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

○ 14. Talviromahdus

Annoin blogilleni hieman joululomaa, sillä mulla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa päivitellä tätä, mutta nyt palaan taas tiheämpään rytmiin. En myöskään ole innostunut kirjoittamaan kuvattomia postauksia, joten en ole vaivautunut kertoman Sampasta mitään, koska tosiaan, haluan pitää blogin irti aivottomasta luetteloimisesta siitä, mitä olen tunnillani tehnyt, ja miten sujui. Mulla ei vaan ole yksinkertaisesti mitään kerrottavaa juuri nyt. Kaiken lisäksi olen ollut sairaana, joten en ole tallilla päässyt vähään aikaan käymään.




Tällä hetkellä tallilla käyminen tuntuu raskaalta, sillä talvisin menetän motivaationi aivan kaikkeen. Poden huonoa omatuntoa siitä, etten ole jaksanut ennen ratsastuksia suunitella, mitä aijon tehdä ja miten. Niimpä tuloksena on vain pientä hölköttelyä ilman oikeaa päämäärää. En tietenkään jää ikinä vain matkustelemaan Saphirin selkään. Se tuskin olisi edes mahdollista, mutta ratsastuksestamme katoaa järjestelmällisyys. En jaksa yrittää asioita, jotka eivät kerralla onnistu, joten en vaadi itseltäni, enkä Sampalta mitään. Kohta alkaa onneksi lukuloma, joten voin ajoittaa ratsastukseni valoisaan aikaan. Ehkä sitten jaksan keskittyä paremmin.

Olen suunnitellut opettelevani kouluratoja ulkoa ja treenailevani niitä Sampan kanssa. Ei sillä, että sen kanssa joskus uskaltautuisin kisoihin, mutta huvin vuoksi voisi kokeilla, miten suoriutuisin. Tässä on yksi syy, miksi tavallaan kaipaan opetusta. Kaipaan sitä, että joku kertoo, mitä teen väärin ja kaipaan sitä, että joku keksii tehtäviä ja valvoo, että myös teen ne. Pienenä aina unelmoin siitä, että saan ratsastaa itse, niin kuin haluan, mutta nyt voin todeta, että se kaipaa rinnalleen myös opetusta. 




On mulla ihan oikeetakin asiaa:

Lukiessani muiden bloggaajien hehkutuksia siitä, kuinka oma talli tai jokin oma vakio leiripaikka on niin paras ja mahtava ja hauska, olen alkanut miettimään, miksei ihmiset kerro myös tallin huonoista puolista? En tarkoita mitään uittopaikan puuttumista, vaan ihan oikeita asioita, jotka eivät ole hyvin. Mikään talli ei ole täydellinen. Olen lukenut monia tekstejä, joissa paikan kuvailut ovat kaukana todellisuudesta. Silloin mietin, tietääkö kirjoittaja paikasta oikeasti mitään, vai peitteleekö hän asioita tahallaan. Pelkkä ylenpalttinen hehkutus tuntuu lähes valehtelulta. Teksteissä luvataan huippuluokan hevosia kaikille leiriläisille, mutta todellisuudessa ne olivat huippuluokkaa ehkä kymmenen vuotta sitten ja nyt ne ovat väsyneitä, vanhoja poneja. Totuuksiakin saa kertoa. Ne eivät anna tallille huonoa mainetta, vaan se, että niitä salataan, ja että niistä saadaan tietää kiertoteitse.

Muistakaa tosiaan olla kriittisiä lukiessanne tekstiä, jossa ei mainita paikan huonoja puolia. Sillä voi säästyä ikäviltä kokemuksilta, jos paikka ei vastaakaan odotuksia.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

○ 13. Kysymyshaaste

Julmasti tähän kysymyshaasteeseen minut haastoi Ilona, joten mun on nyt alistuttava kohtalooni ja vastattava. Päätin kuitenkin uhmata tätä haastetta sen verran, että en valitse vain neljää seuraavaa uhria, vaan haastan kaikki, jotka tämän lukevat. Ellei tietenkin sitten ole jo tällaista tehnyt.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen? Itseasiassa en tiedä. En ole ikinä pahemmin ollut innostunut muiden blogeista, varmaankaan siksi, etten ole löytänyt sellaista, johon kunnolla koukuttuisin. Mulla on vaan paljon ajatuksia ratsastuksesta ja hevosista, että musta oli kiva idea päästä kirjottamaan niitä ylös.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?  Olen kilpaillut muutamat estekisat todella erilaisin suorituksin. Olen kisannut ristikkoluokassa ja 60cm. Teen lyhyestä kisaurastani joskus postauksen.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut? Mulla on tähän vain yksi ja ainoa vastaus. Aina! Opetuksessa suunnilleen 8 vuotta.

4. Koulu vai esteet?  Vaikea kysymys. Olen turhan malttamaton kouluratsastuksessa ja esteillä liian jänishousu. Tämä riippuu todella paljon hevosesta, mutta sanotaan nyt vaikka ne esteet. Ne loppujen lopuksi sopivat paremmin mulle.

5. Valmennus vai kilpailut? Valmennus. Ehdottomasti. Opetuksessa joku kertoo, mitä pitää tehdä ja korjaa virheet. Kilpailussa täytyykin sitten itse muistaa ja osata kaikki. Kilpailuissa käydään vain testaamassa, miten suoriutuu tehtävistä yksin.



6. Poni vai hevonen? Perustele. Vaikka olenkin jo reilusti hevoskokoa, sanon poni. Ne ovat pienempiä, söpömpiä ja omien kokemusteni perusteella luonteikkaampia. Pelkään niitä myös paljon vähemmän.

7. Onko sinulla hoito-, vuokra- tai omaa hevosta? Vuokraponi, Saphir ox, löytyy.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä? Riilahdessa, kesäleirillä olen hypännyt jotain tukkeja ja risuja ja Perniössä sitten tarhaan kasattuja pökkelöitä. En siis mitään kummoista, mutta vähän on kokeiltu siis.

 9. Lempihevosrotusi? Apua! Vaikea kysymys jälleen. Sanotaan nyt Ade-ponin kunniaksi connemara!

10. Korkein hyppäämäsi este? Metri on tullut muutaman kerran ylitettyä Perniössä.