sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

○ 51. Pelkkä unelma vain

Tämäkin kesä oli valmiiksi suunniteltu. Kavereiden kanssa oleskelua, aurinkoa, interrail ja mikä parasta: Ratsastusleiri!

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Tuli muutto, meni rahat ja meni ratsastusleiri. Kesä ilman hevosia.


Kaikkien kesälomieni kohokohta jää nyt vain haikeaksi unelmaksi. Ei idyllistä maalaistunnelmaa, ei iloista leiririekkumista, ei uusia ystäviä eikä maailman parasta asiaa, ratsastusta ja hevosia.

Muiden leirikuvia katsellessa ja katkeruuteni lomasta voin silti kehitellä päässäni unelmieni ratsastusleirin. Sellaisen leirin, jolta palatessani saisin tuhlata pari viikkoa ikävään ja muistoilla mässäilyyn.


Unelmieni ratsastusleiri:

Unelmieni ratsastusleiri sijaitsisi maaseudulla lehtipuiden ja peltojen keskellä. Leiripaikka olisi idyllinen ja lämminhenkinen, ei mikään liian hieno. Tilat olisivat siistejä, mutta kodikkaita, ehkä hieman mökkimäisiä.


 Henkilökunta olisi iloista ja sosiaalista. Myös he olisivat leirillä pitämässä hauskaa ja rentoutumassa. Mahdollisuuden tähän antaisi mukavat ja positiiviset, kaiken ikäiset leiriläiset, joista kukaan ei kuvittelisi itsestään liikoja.

Hevoset olisivat tietenkin tottuneet leiritoimintaan. Ne olisivat kilttejä ja ainakin suurin osa valmiita monipuoliseen työskentelyyn. Leikkitunteja ilman satulaa, hurjia maastoestetunteja, vaativia koulutunteja, jännittäviä estetunteja, rentouttavia maastolenkkejä ja lisäksi vielä hevosten uittoa. 


 Leiriläisiä ei pakotettaisi orjalliseen tallityötoimintaan, mutta apua saisi antaa. Hoitoheppoja voisi harjailla ja syötellä. Ehkäpä leiriläiset voisivat kerran viikon aikana kokoontua putsaamaan hoitoheppojen varusteet ja karsinan. 

Vapaa-aikaa jäisi riittävästi. Yhteistä toimintaa voisi järjestää, jos halukkaita löytyisi tarpeeksi, mutta kenenkään ei olisi pakko osallistua. Ei edes leirikasteeseen. Tai ainakaan, jos siinä olisi jotain nöyryyttävää tai sotkuisaa. 


 Ratsastustunnit saisi jokainen leiriläinen päättää itse. Maastoon ei tarvitsisi lähteä, jos haluaisi mielummin vääntää koulua kentällä. Myös hevostoiveet otettaisiin huomioon. Jos joku toivoi kilttiä ja rauhallista Puttea, hänelle ei jaettaisi tallin pahamaineista vauhtihirmua, Salamaa.

Jokaisella olisi mahdollisuus räätälöidä itselleen sopiva leirikokemus ilman pakolta tuntuvia velvollisuuksia ja pelottavia ratsastustunteja. Ketään ei pakotettaisi rämpimään mudassa uusilla kengillä, eikä kenenkään olisi pakko osallistua kiusallisilta tuntuviin yhteisleikkeihin. 


Unelmieni ratsastusleiri perustuisi siis rentoon ilmapiiriin ja vapaaehtoisuuteen. Itselleni täydelliseltä tuntuvalla tallilla en ole vielä käynyt, mutta jos Perniön ponitallin hevoset ja henkilökunnan yhdistäisi Riilahden hevosiin ja tiloihin, päästäisiin jo aika lähelle. 

Perrassa rakastin nimenomaan sitä, miten kaiken sai päättää itse ja mitään ei ollut pakko tehdä. Kivaa oli ilmankin suuria suunnitelmia. Miinuksena oli kuitenkin ankeat tilat ja se, että esimerkiksi maastoilu jää laimeaksi. Ei ole uittopaikkaa eikä maastoesteitä.


Riilahden tilat ovat upeat. Viimekesän leiristä jäi kuitenkin paha maku, sillä olin tottunut vapaamuotoiseen leireilyyn. Nyt vastassa olivat tiukat säännöt, joista kerrottiin pelottelevaan sävyyn, pakkotyöltä tuntuvat tallitoimet ja pelottava opettaja, joka tuntui räjähtävän sekunnin murto-osassa. Meille tehtiin myös erityisen selväksi, että meillä ei ollut mitään asiaa tulla seuraamaan leirikastetta. Anteeksi, ettemme halunneet kastella viimeisiä vaatteitamme kun kaikki muut olivat kuivumassa sateen jäljiltä. 


 Pikkuinen pyyntö lukijoilleni:

Jos olette menossa Perraan leirille, niin pyydän: Älkää pyytäkö Pärreä tunneille. Oikeasti, se poni on yli 30 vuotias! Tiedän, että sitä jaetaan tunneille, jos sitä pyytää ja se on mielestäni niin väärin, ettei sen vain anneta jo nauttia eläkepäivistä laitumella. Pyytäessänne sitä ette ole yhtään sen parempia kuin se joka sen teille tunneille antaa. 

Anteeksi tästä, mulla on vaan paha olo sen ponin takia!


Toivomanne Mydayvideo tulee kun öh...saan videokameran toivottavasti ostettua tässä pian!